Volvo 940

Kuva © Mobilia

1990-luku oli vielä polttomoottorien kiistatonta valtakautta. Sähköautoja oli väläytelty 1960-luvun lopulta alkaen ratkaisuksi ensin suurkaupunkien ruuhkiin, sitten paikallisiin ilmansaasteisiin ja öljykriisin myötä käyttövoiman poliittisiin riippuvuuksiin. Kaupunkisuunnittelussa autojen melu- ja tilahaittoja alettiin kritisoida yhä voimakkaammin 90-luvulla, mutta toisaalta samaan aikaan rakennettavat moottoritiet osoittivat henkilöautoliikenteen kasvun olevan vääjäämätöntä. Elcatin tapaiset sähköautohankkeet osoittivat, että bensiinin kanssa kilpasille ryhtyisi lähinnä diesel, joka muuttui yhä houkuttavammaksi tekniikan sivistyessä ja turbon antaessa kaivattua lisäpotkua. 

Näyttelyn Volvo ei liity mihinkään näistä kehityskaarista. Se on perinteiseen tapaan takavetoinen, bensiinimoottorinen suurehko henkilöauto, jonka maine perustui kestävyyteen sekä passiiviseen ja aktiiviseen turvallisuuteen. 940 oli seuraajamalli nykyään nuorison luisupulkkana suosimalle 740:lle, joka puolestaan oli kansanpainos vuoden 1982 760:sta. Vuonna 1990 esitelty 940 ei sisältänyt mitään erityisen jännittävää, mutta toisaalta koeteltu tekniikka oli viritetty katalysaattoriaikaan ja osassa malleja tutut B200- ja B230-moottorit olivat saaneet 16-venttiiliset kannet. Muotoilullisesti tuttua mallia oli muodistettu ja pyöristetty, mutta auton merkistä tuskin jäi epäselvyyttä kenellekään autoilevalle suomalaiselle. Mallien kehitys jatkui samalla tavalla totunnaiselta pohjalta, mutta turvallisuus- ja ympäristövaatimuksia yhä tarkemmin seuraavana.