Saab 99

Kuva © Mobilia

Vuoden 1994 lopussa Suomi valmistautui liittymään Euroopan Unioniin, kun lokakuussa järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys antoi siihen mandaatin. Lamasta nouseva Suomi oli poliittisesti vapaa liikkumaan, kun Neuvostoliiton uhkaava painostus ja YYA-sopimus olivat rauenneet. Sääntelyä purettiin ja markan ulkoisen arvon ongelmien haluttiin päättyvän. 

Tilanne ei olisi voinut olla juuri erilaisempi kaksi vuosikymmentä aiemmin, kun näyttelyn vihreä Saab 99 rullasi ulos Uudenkaupungin autotehtaan linjalta. Nykyään jo hallinnassa oleva inflaatio laukkasi, ja vastatoimena elintärkeän viennin tukemiseksi valtiovalta turvautui toistuvasti devalvaatioihin. Kauppakumppaneiden talouden turbulenssit heijastuivat suoraan meille. Bilateraalikauppa Neuvostoliiton kanssa oli sinänsä stabiilimpaa, mutta jatkuvasti alijäämäisenä se ei suoraan kannatellut kansantaloutta. Metsäteollisuus oli voimissaan, mutta sotakorvausaikana rakentunut konepajateollisuus houkutti mahdollisuuksillaan valtion ylintä johtoa. 

Tasavallan presidentti Kekkonen oli henkilökohtaisilla suhteillaan saanut Suomeen 1968 Saab-Valmetin Uudenkaupungin autotehtaan, mutta ongelmaton ei tämäkään sopimus ollut: Suomalaiset halusivat autotehtaan, ruotsalaiset tilapäisesti lisää kokoonpanokapasiteettia siksi aikaa, kunnes 1968 esitelty aiempaa isompi nelitahtinen malli 99 alkaisi tuottaa tulosta. Vuonna 1974 oli uuden mallin pahimmat lapsentaudit hoidettu, kun alkuaikojen Triumphin kanssa kehitetty moottori oli korvautunut ruotsalaisten jalostamalla 2-litraisella ja jousitusta oli saatu säädettyä toimivammaksi. Näyttelyn L-varusteversion auto sai tyytyä vanhaan 1,85-litraiseen. Samana vuonna esiteltiin suuren suosion saava, mutta hieman onnettomasti nimetty 3-ovinen monikäyttömalli Combi Coupé. 

Se.Varma.Kotimainen muodostui suomalaisen autoteollisuuden motoksi Saabien takaikkunoihin, vaikka kyseessä oli tiukasti Ruotsista ohjattu kokoonpanoteollisuus. 1990-luvun alussa suomalainen teollisuus oli jälleen pulassa. Neuvostoliiton vienti oli tyrehtynyt bilateraalikaupan kadotessa, ja korvaavia markkinoita etsittiin lännestä. Samaan aikaan globalisaatio ja pääomien vapaa liikkuvuus siirsi yhä kiivaammin tuotantoa kolmansiin maihin ja varsinkin lupaavaksi katsotun Kiinan loputtomille työntekijäarmeijoille. Tulevaisuus nähtiin lupaavaksi, jos vain rohkeutta riittäisi.