Datsun 100 A

Kuva © Mobilia

Datsun 100A oli 1990-luvun koittaessa jo muuntunut arkisesta ahertajasta nuorisoautoksi. Vuonna 1970 esitelty Datsun E10-mallisto oli ysärillä jo kaikin tavoin ikääntynyt auto, mutta samalla kaikkien tuntema ja varsinkin nuorison käyttämä. Nuorisokäytössä Apina sai monesti allensa erikoisvanteet ja sisustukseen mustan muovin rinnalle kissapetokuosiset istuinsuojat – unohtamatta karvanoppia ja hajukuusia. Kulkupuolta parannettiin vähintään pakoputkella ja kaksikurkkuisella kaasuttimella, mutta hyvin kunnianhimoisiakin virityksiä nähtiin. Myös isompien Datsunien moottoreita on soviteltu Satiaisten konehuoneisiin. 

Datsun – sittemmin Datsun-Nissan ja vain Nissan – oli 1970-luvulla meillä suosionsa huipulla. Autojen lyhyt käyttöikä tarkoitti sitä, että samassa perheessä ehti olla useampikin Sata-A. Maahantuojan aktiivisuuden ansiosta käyttämättömiä Ampeereja myytiin uusina innokkaille ostajille 1979 saakka, vaikka mallin valmistus oli päättynyt jo pari vuotta aiemmin. Kotimaassaan tämä alkujaan PMC:n nimissä suunniteltu pikkuauto ei nauttinut samanlaista suosiota. 

Ei siis ihmekään, että juuri 100A valikoitui suomalaisen hittipelin My Summer Car päärooliin. Milleniumin koittaessa näyttelynkin Datsun oli saapumassa vanhaan museoajoneuvoikään. Vuoteen 2008 saakka museoajoneuvoksi vaadittiin ajoneuvon valmistumisvuoden päättymisestä kuluneen vähintään 25 vuotta.